Työttömyys lähdössä viimein laskuun

Jo kauan jatkunut pitkäaikaistyöttömyys on lähtenyt viimein laskuun. Käänne parempaan päin havaittiin tämän vuoden alussa. Luvut puhuvat puolestaan. Prosentteina mitattuna työttömyysaste on 7,9 prosenttia, kun se edellisvuoden joulukuussa oli 9,2 prosenttia. Työllisyystilanne on kuitenkin parantunut valtakunnassa ensimmäisen kerran vuoden 2012 jälkeen, joten on syytä iloita tästä uutisesta.

Syyt tilanteen paranemiseen

Suomen hallitus on tehnyt töitä työttömyyden vähenemisen eteen. Hallitus on tarjonnut työttömille sekä keppiä että porkkanaa työttömyyden karsimiseksi, jotka ovat nostattaneet AY-puolella sekä vasemmiston joukossa närkästystä.

Hallituksen lakipaketissa esitettiin, että työttömällä on kolmen kuukauden ammattitaitosuojan päätyttyä velvollisuus ottaa vastaan mitä tahansa kokoaikatyötä työttömyysturvan menettämisen uhalla. Hallitus esitti lisäksi, että mikäli työttömällä olisi auto käytössään, hän olisi velvollinen ottamaan vastaan työtä jo esitetyn 80 kilometrin säteen ulkopuolelta.

Hallitus esittää myös työstä kieltäytymisen perusteella asetettavaa korvauksettoman määräajan pidentämistä, jos työtön kieltäytyy varmasta työpaikasta. Korvauksettomat määräajat alkaisivat kuitenkin vasta 30 päivän kuluttua kieltäytymisestä. Hallitus muistuttaa, että korvauksettoman määräajan voi välttää etsimällä uuden työpaikan ennen määräajan sulkeutumista.

Hallituksen “porkkana” -puolelle sijoittuvassa linjauksessa esitetään, että työnantajalla olisi velvollisuus tarjota taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä irtisanotulle työntekijälle osallistumismahdollisuus koulutukseen tai valmennukseen. Tämän lisäksi työnantajapuolen velvollisuuksiin lisättäisiin irtisanotulle työntekijälle työterveyshuoltopalvelut puolen vuoden ajan jopa työntekovelvollisuuden päättymisen jälkeen. Työnantajalla olisi oikeus saada tältä ajalta sairausvakuutuslain mukaista korvausta lisääntyneistä työvoimakuluistaan. Lisäksi hallitus tarkentaa työnantajan velvollisuuksien koskevan vain niitä työnantajilla, joilla on palveluksessaan vähintään 30 työntekijää ja että työntekijä olisi ollut palveluksessa vähintään viiden vuoden ajan.

Vaikka hallitus on tehnyt koviakin muutoksia työllisyyden eteen, ei silti voida varmuudella sanoa, että positiivinen muutos työttömyydessä johtuisi juuri niistä muutoksista. On mahdollista, että esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyden lasku voisi johtua yhtä hyvin yleisen taloustilanteen kohenemisen myötä. Ei voida myöskään tarkalleen osoittaa, mikä toimiala olisi eniten parantanut työllisyystilannettaan, mutta esimerkiksi rakennusyritykset ovat viime aikoina raportoineet merkittävistä työvoimalisäyksistä, ja tätä seikkaa tilastokeskuksen tutkimuksetkin vahvistavat.

Voisiko siis perinteisen talouden elvyttämispolitiikan keinot olla osasyy työllisyyden paranemiseen? Mene ja tiedä, todellinen tilanne selviää vasta kun työllisyystilannetta voidaan tarkastella pidemmältä aikaväliltä. Voidaan siis kliseisesti sanoa että aika näyttää.

Onko nykytilanne riittävä?

Nykyisen hallituksen vuonna 2015 asettama työllisyystavoite oli 72 prosentin työllisyys sekä 110 000 uutta työpaikkaa joka itsevarmoin ottein kirjattiin hallitusohjelmaan. Tänä vuonna 2017 Suomessa vallitsee 69 prosentin työllisyys ja hallituksen aloittaessa luku oli 67,7%. Melko vähän on tapahtunut hallituksen suurista puheista huolimatta.

Työllisyysaste on tärkeä mittari. Se kertoo kuinka paljon työssäkäyvien osuus on 15-64-vuotiaista, eli paljonko on kakun leipojia suhteessa sen syöjiin. Todettakoon, vaikka vertaaminen naapurimaahan ei olekaan täysin tasavertaista että Ruotsissa työllisyysaste on runsaat 75 prosenttia. Ruotsin talous on terveessä kunnossa ja vakaalla pohjalla toisin kuin Suomen.

On selvää, että nykyisen hallituksen ponnistelut työttömyyden eteen eivät ole olleet riittäviä ja tämä on jopa kuultu nykyhallitukselta itseltään. On helppo osoittaa sormella ja syyttää maan nykytilasta nykyistä hallitusta.

Kokonaiskuvan saamiseksi on jälleen katsottava myös menneisyyteen. Edellisenkään hallituksen ponnistelut eivät tuottaneet toivottua tulosta kun ns. “Sixpack” -hallitus Jyrki Kataisen johdolla 2011 aloitti. Kataisenkaan luotsaama hallitus ei onnistunut vähentämään työttömyyttä, vaan työttömiä tuli jopa prosenttiyksikön verran lisää ja epäonnistuneen monipuolueyhteistyön seurauksena vasemmisto ja vihreät jättivät leikin kesken ja poistuivat hallituksesta jättäen jäljelle jääneet selviytymään keskenään.

Vaikkakin hallitukset, niin edellinen kuin nykyinen, eivät ole onnistuneet kohentamaan merkittävästi työllisyyttä Suomessa, on puheet täydellisestä epäonnistumisesta rajua liioittelua. Käänne on tapahtunut ja sitä heikkoa suuntaa on nyt kaikin keinoin pidettävä yllä.

Lääkkeitä nykytilanteeseen

Hallituksen jo mainituista syistä hieman rohkea tavoite 72 prosentin työllisyydestä on pitkän työn takana. Varmaa ja toimivaa, yhtä ja ainoaa lääkettä vaivaan ei ole. On kuitenkin syytä pohtia konkreettisia keinoja työllisyyden parantamiseksi.

Hallitus halajaa lisäeuroja alati alijäämäiseen talouteensa ja keinot asian parantamiseksi ovat johtaneet lähes poikkeuksetta päinvastaiseen suuntaan ja tilanne on melko lailla sama työllisyydenkin osalta. Arvonlisäveroale-kokeilu oli menestys mutta kokeilun jälkeen vero nostettiin takaisin, minkä seurauksena pienyrittäjät kuten parturi-kampaajat joutuivat jälleen ahdinkoon. Veron ollessa alhaisempi, oli heillä mahdollisuus palkata lisätyövoimaa ja, kun vero taas nostettiin, meni koko asia päälaelleen.

Vaikutus työttömyyteen oli siis negatiivinen. Perus nyrkkisääntönä on pidettävä, että maltillinen verotus kautta linjan jättää ihmisille enemmän rahaa käytettäväksi ja tätä kautta valtio saa enemmän verotuloja vaikka yhtälö vaikuttaakin talousasioihin perehtymättömän näkökulmasta hullunkuriselta.

Sama pätee työllisyyteen. Yrityksiä on kannustettava palkkaamaan lisäväkeä. On tarjottava yritykselle mahdollisuus vaihdella työvoimansa määrää suhdanteiden mukaan mikä johtaa siihen, että yritykset palkkaavat rohkeammin työvoimaa eivätkä kituuta minimityövoiman kanssa. Vastaavasti on tehtävä työn tekemisestä kannattavampaa kuin työttömänä kotisohvalla löhöilystä.